Tänään lähdettiin uhmaamaan tuulta ja tuiskua Siuntion seurakuntatalon parkkipaikalle.
Meitä kokoontui paikalle 17 koirakkoa. Oli kyseessä Siuntion Koirakerhon agilityn alkeiskurssin toko-osuuden pääsykokeet.
Mikäli pääsykokeita ei läpäise, on vielä mahdollisuus harjoitella kahtena seuraavana sunnuntaina ja sitten kolmen viikon kuluttua on loppukoe.
Toko-osuuden suorittaminen on edellytyksenä agilityn alkeiskurssille osallistumiseen.

Ensin menimme rinkiin ja katsoimme koirien luoksepäästävyyden.
Ohjaajina olivat Nina ja Kati. Nina kävi jokaisen koiran luona ja katsoi olivatko nämä arkoja, vai antoivatko silitellä ja rapsutella ihan muitta mutkitta.
Kati seisoi ringin keskellä ja jokaisen koirakon piti käydä Katin luona ja katsottiin miten koira reagoi.
Milolla ei ollut ongelmaa ja saikin kommentteja mm. "Normaali flatti". Se olisi suukotellut ohjaajat kumoon jos vain olisi saanut :D!

Seuraavaksi pujottelimme muut koirakot ympyrässä yksitellen.
Milo meni makkaran voimalla hienosti :) Muutaman kerran keskittyminen herpaantui, mutta höpöttämällä sain kontaktin takaisin.

Sitten oli vuorossa sosiaalinen käyttäytyminen.
Omistajat kättelivät toisensa ympyrässä. Eli kiersivät ympyrän jokaisen koirakon yksitellen ja pysähtyivät ja kättelivät omistajia.
Tässä oli aika pitkä odottelujakso ja koko ajan piti koiran huomiota kiinnittää itseen, ettei sen keskittyminen herpaantunut.
Meni ihan kohtalaisesti :)!

Sitten asettauduttiin kahteen riviin, niin että jokaista vastapäätä seisoi toinen koirakko. Tehtiin ohitusharjoitus.
Koiran piti kiinnittää huomiota vain omistajaan, ei vastaantulevaan koiraan. Tosi hienosti Milo tän treenin vielä muisti, kun pentukurssilla mm. harjoiteltiin niin, että vasta luvan saatua sai käydä moikkaamassa toista koiraa.
Nyt Milo vaan tuijotti mua ja makkaraa ja seurasi kuin hai laivaa :D!
Tätä toistettiin muutama kerta, eli vaihdettiin paikkaa vastapäätä olevan koirakon kanssa.

Seuraavana harjoiteltiin koiran jättämistä kytkettynä.
Eli etsittiin sopiva puu/tolppa ja käytiin kytkemässä koira siihen. Sitten omistajat tulivat pois koiran luota ja kun koira oli nätisti käytiin palkkaamassa.
Olin ihan varma, että Milo aloittaa hirveän vinkukonsertin mutta ei!! Oltin erittäin positiivisesti yllättynyt, siellä se seisoi ihan hissunkissun ja odotteli, että koska mä menen takaisin.
Kävin pari kertaa palkkaamassa ja lopulta kun saatiin lupa käydä hakemassa koirat niin palkkasin sen kunnon riehuhetkellä mun ja lelun kanssa :) Ja Milo oli ihan onnesta soikeana.

Sitten pidettiin pieni tauko!
Koirat olivat tässä vaiheessa jo melko paljon rauhoittuneet, kuitenkin oli aika intensiivistä tuo opetus ja alun haukkujat ja vinkujat olivat myös hiljenneet.
Kaksi tuntia kesti tämän päivän harjoitus, huh!

Tauon jälkeen oli vuorossa koirien paineistaminen.
Eli ensin tehtiin koirakuja. Jokaisen piti yksitellen kävellä kujan läpi ja pyytää koira kujan aikana kolme kertaa istumaan.
Tässä piti keskittyä koko ajan, ei vain omalla vuorolla. Sillä kun yksi suoritti, piti oma koira pitää kontaktissa, ettei se häiriköi suorittavaa koiraa.
Meni aikasta hienosti :) Odotusajalla temputin Miloa, yritin mm. opettaa sille käskyä "Pyydä". 

Seuraavaksi mentiin jonoon tarkoituksena ottaa luoksetuloa.
Eli koira jätettiin kouluttajalle ja mentiin vähän matkaa poispäin, jonka jälkeen kutsuttiin koira luo. Jos oli epävarma, että koira tulee sai käyttää liinaa.
Me ei käytetty, vaikka vähän jännittikin, että onko luoksetulo enää hanskassa :) Oli se ja hienosti Milo ampaisi aina mun luo.
Sitten kierrettiin parkkipaikan ympäri jonon päähän. Milo sai aina tuon kiertomatkan kantaa palkaksi lelua, jota se hirmuisen polleana kanniskelikin ihan kuin näyttääkseen, että: "Hei!! Kattokaa mikä mul on. Lällällää.." :)
Muutama kerta toistettiin tämä kuvio.

Sitten oli vähän rauhallisempaa harjoitusta eli maahanmenoa.
Mentiin rinkiin ja koira piti laittaa maahan ja saada se hetken aikaa pysymään siinä.
Milo muutaman kerran nousi istumaan, mutta pienen muistutuksen jälkeen se pysyi käskystä ihan nätisti maassa. Palkkasin sen sitten etutassujen väliin (että pysyisi maassa) ja vapautin suoraan siitä.

Toiseksi viimeinen liike oli odottaminen.
Koiralle piti sanoa "odota" ja perääntyä muutama askel. Tässä Milo oli keksinyt ihan uuden jutun, eli kun jätin sen istumaan niin se valuikin maahan :D On vissiin mennyt ainakin tuo maahanmeno-käsky kaaliin. Piti muutaman kerran tehdä niin, että jätin sen istumaan pariksi sekunniksi ja peruutin ehkä askeleen verran ja menin heti palkkaamaan kun pysyi istumassa.
Hienosti meni tämäkin siis :)

Viimeisenä vielä vähän paineistettiin koiria, eli tehtiin rinki, jota pikkuhiljaa pienennettiin.
Piti tosi tarkkaan pitää kontakti siihen omaan koiraan, ettei se häiriköi naapureita :) Ja ihan hyvin meni. Milo oli niin makkaran lumoissa ;)
Tässä Kati ja Nina (kouluttajamme) vielä kertailivat jotain ohjeita, että miksi harjoiteltiin tätä ja tätä.

Sitten Milo ja neljä koiraa pyydettiin sivummalle.
Olimme LÄPÄISSEET KOKEEN :) Wuhuu!! Eli 5 koirakkoa läpäisi ja kokeessa oli 17 koirakkoa. Aika hyvin :) Pikkasen olin ylpeä mun Piiperosta!!
Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse kahdella seuraavalla kerralla olla läsnä, mutta loppukokeeseen pitää kaikkien tulla.
Meidän koiramme olivat kuulemma sillä tasolla, että perusasiat ovat erittäin hyvin hallussa ja meille nämä kaksi kertaa olisivat vain vanhan kertausta, kun mitään huomauttamista tämän päivän suoritetuissa liikkeissä ei ollut.

Moikattiin harkkojen jälkeen vielä Viivi & Lola flatteja :) Milo oli ihan fiilareissa, kun hoodeilla oli kaksi iiiihanaa flattinarttua ja olisi halunnut lähteä samantien leikkimään.
Lola oli kanssa läpäissyt tämän päivän pääsykokeet. Kai noi flatit ovat vaan niin miellyttämisenhaluisia, että kaikki tokomeininki on tosi kivaaaa kun siitä saa palkkaa ja mamman iloiseksi :P!!

Oli jännä huomata, että ennen harkkoja kun moikattiin ohjaajamme Katin Hero-urosflattia niin Milo pörisi, ärisi ja alisti kun Hero(7kk) oli vaan, että: "Jeejee, leikitään".
Milolla on varmaan tullut murrosikä, kun juttelin muiden flatinomistajien kanssa niin sain tietoa, että puolentoista-kahden vuoden ikäiset urosflatit saattavat olla vähän nihkeitä muita uroksia kohtaan. Mutta se menee useimmiten ohi. *Toivoo parasta sormet ristissä*
Pitänee vaan ahkerasti yrittää treffailla uroskoiria, että saatais toi uhmailuvaihe menemään pois.

Puoli seiskan aikaan oli ruvennut pyryttämään lunta, joten oli aika mukava keli ajella kotio.
Onneksi matka ei ollut pitkä.
Milo oli ihan raato kun kotio päästiin ja nukkui loppuillan :) Kyllä olin minäkin niin syväjäätynyt, että tulikuumassa suihkussa sai seistä toistakymmentä minuuttia ennenkuin alkoi vähän lämpeämään.