Milo oli niiin täpinöissään päästessään treenikentälle, ihanaa, että se rakastaa noin paljon touhuta. Koko koira on ihan pähkinöinä, kun tajuaa mihin ollaan lähdössä.

Meitä oli tokoilemassa vain kolme koirakkoa, eli tiedossa oli todella intensiiviopetusta.

Aloitimme luoksepäästävyydellä. Namin avulla se meni hyvin ja Milo jaksoi hienosti istua vieressäni ja antaa ohjaajan rapsutella.

Seuraavaksi vuorossa oli paikallamakuu. Menin osittain piiloon ja kävin välillä palkkaamassa, sitten taas takaisin piiloon. Muuten meni hyvin, mutta Milo ei oikein malttaisi maata paikallaan enää kun palaan sen luo. Se on niin ylitsevuotavan onnellinen, että mamma on palannut takaisin :D! Sit ku murahdan sille, että maahan, niin se jää makaamaan kyllä, mutta sit ku annan sen "sivulle"- käskyn, ni sepä ei sit nousekaan istumaan. Vähän ristiriitaista :D Jotenkin toi maahanmenosta istumaan meneminen on ihan YLITSEVUOTAVAN vaikeaa. Noo, tehtiin tässä vähän harjoituksia, että mä jätin sen makaamaan ja menin vain vähän matkan päähän hetkeksi. Sit kiersin koiran taakse ja väärälle puolelle ja vihdoin oikealle puolelle ja vapautin. Tää auttoi selvästi, Milo tajusi, että maataan niin kauan kuin käsketään. Toinen ongelma on se, kun alussa käsken sitä maahan, niin se ei välttämättä mene kokonaan maahan, vaan jää puolittain istumaan *silmienpyörityshymiö* Ollaanko me otettu tässä takapakkia, vai onko tämä aina ollut näin vaikeaa?? Huoh..

Sit otettiin yksitellen pätkä seuraamista. Omaa vuoroa odotellessa tein yksinkertaisesti maahanmenoharjoituksia niin, että Milo oli mun sivulla ja mä käskyllä pyysin sen maahan. Kokonaan ja yhdellä käskyllä. Alkoihan se sujumaan. Nyt täytyy ilmeisesti ottaa oikein työn alle toi maahanmeno kerralla, jotta saadaan se rullaamaan. Ja toinen mitä pitää jauhaa ja jauhaa on toi maahanmenosta istuminen käskyllä. Niin se seuraaminen :D. Se meni kohtuullisen hyvin. Vähän haahuilua oli aluksi ja käännökset Milo teki varsin kaukaa. Tosin koira oli ilman hihnaa. Kokeiltiin sellaista, että laitoin Milon hihnaan ja pidin sen ihan tossa vieressä ja tein pienen pätkän seuraamista käännöksillä ja sit vapautin koiran. Meni huomattavasti paremmin. Ohjaajamme sanoi, että tällaisia "sulkeisia" välillä tarvitaan ja pitää muistaa, että HETI kun se käännös menee niin, että koira pysyy siinä lähellä, niin palkka. Ei viiden sekunnin päästä, vaan heti paikalla! Muuten se koira ei hiffaa, että mistä palkataan.

Seuraavaksi tehtiin vähän itsenäisesti merkkiä. Vein siis törpön vähän matkan päähän ja alustalle nami ja koiran lähetys sinne käskyllä "merkki", sitten kun Milo löysi sen namin niin kutsuin sen iloisesti luokseni. Tätä toistettiin ja meni _todella_ hyvin. Olin ihan yllättynyt. Ja Milo tykkäsi ihan hirveästi tästä harjoituksesta :D. Hianoa!!

Tehtiin myös hyppyä itsenäisesti. Se menee hyvin, kunhan Milo tajuaa hypätä :D. Jos tästä on pitkä väli, että ollaan hyppyä harjoiteltu, niin se on "hyppy"-käskyn saadessaan vähän niinkuin menossa hyppäämään, mutta jää kuitenkin epäröimään, eikä hyppää ekalla käskyllä. Muuten tää liike sujuu eri hyvin.

Lopuksi otettiin luoksetulo. No, mehän haluttiin kokeilla luoksetuloa pysäytyksellä. Aluksi ei mennyt ollenkaan hyvin, Milo vaan ihmetteli, että mitäs mä huutelen kesken liikkeen jotain omiani :D. Käskythän on mulla siis "Milotänne", "seis" ja "Täällä". "Seis"-käskyä avustan vielä pallolla, jonka olen heittävinäni, että Milo pysähtyy. Ekalla kerralla Milo ei edes pysähtynyt, hidasti vain vauhtia. Tokalla kerralla meni aika nappiin, tosin perusasento jää vähän vinoksi lopuksi. Perusasento pitäisi kans ottaa vähän syyniin.

Sitten vielä vähän juteltiin keskenämme ja mä tein niin, että otin Milon sivulle ja aina kun katsoi mua niin palkkasin. Nopeasti se hiffasi jujun ja aika monta namia tuli vielä syötettyä :) . Sitten vapautus, autoon ja kotiin. Koiruus oli ihan väsy. Oli kivat treenit, tuli taas opittua paljon uutta ja saa vähän mietiskellä noita omia koulutusmetodeja, että mikä toimii ja mikä ei.