Sateinen mutta onnistunut näyttelypäivä takana.

Meidän lisäksi paikalla oli 13 flattia. Mm. treenikaverimme Kati ja Hero-poika. Milo ei ihan hirveästi tosta Herosta perusta, kun ne on molemmat tollasia nuoria poikia ja Milonhan pitää tunnetusti olla vähän macho ettei katu-uskottavuus mene ;)!!

Oltiin meidän luokassa ainoita, eli nuortenluokan uroksissa.
Arvosteluksi saatiin EH. Ollaan oltu kerran aikaisemmin samalla tuomarilla ja silloinkin arvostelussa EH. Kaikkia ei voi miellyttää :)!

Yksi ainoa flateista sai ERIn ja se oli HERO :) Eli Flatkiss Divine Hermes. Hero oli täten paras uros ja sai sertin.
Kukaan nartuista ei saanut eriä, joten Hero oli myös ROP *Onneva poika* Eli näin sai Hero hienosti pistetilinsä avattua.

Hero

Kati ja Hero

Upea poika!!

SERT ja paras uros!


Hero: Paras Uros, ROP ja SERT!! Ei huono saalis :))

Milo oli siis NUO EH I, tuomarinaTapio Eerola. Milon arvostelu:
"1v 10kk. Mittasuhteiltaan riittävän pitkä, linjakas pää. Silmät, korvat, purenta OK. Asennoltaan oikea, hieman lyhyt olkavarsi. Korkea säkä. Riittävä rintakehän vahvuus. Erinomainen raajaluusto. Pysty, aavistuksen lyhyt lantio. Hyvät kulmaukset edessä, erittäin hyvät takana. Erinomainen häntä. Askeleet keskipitkät, liikunta tasapainoista. Reipas käytös."

Milo pousaa :)

Nätti poika seisoo.

Tuomari tutkii.

Eli arvostelu oli ihan hyvä :)!! Välillä vähän sateli vettä ja käytiinkin limulla, makkaralla ja munkilla kahvilakatoksessa.
Paikalla oli myös Katin ystävä Elina lapsineen.  

Oltiin Milon kanssa valmiita jo joskus kahdentoista pintaan, mutta jäin sitten Katin ja Heron seuraksi odottelemaan ryhmäkehiä, ne kun alkoivat vasta puoli neljä.
Siinä välissä käytiin vähän käppäilemässä ja siinä Hero ja Milo tulivat ihan hyvin juttuun, eikä Milo pörissyt oikeastaan yhtään.
Vähän meinasi tulla sanomista, kun istuskeltiin siinä kehän ulkopuolella ja mä rapsuttelin Heroa, niin Milolle tuli mustiskohtaus ja Herolle näytettiin vähän hammasta. Huoh!! Noh, ehkä Milo on vain hitaasti lämpeävää tyyppiä.

Ryhmäkehässä Hero ei enää sijoittunut, mutta erittäin reippaasti käyttäytyi. Kuitenkin Hero kisaa vasta junnuluokassa ja ROP, wau !!

Päivämme ei suinkaan päättynyt tähän, vaan kylmissäni lähdin ajelemaan kohti Malminkartanoa, noutaakseni Matin ja sen veikan sieltä.
Vähän harhailin, kiitos navigaattorin vanhojen karttojen.

Pääsin sitten siihen Matin siskon kämpille Malminkartanoon ja oltiin Milon kanssa hetki siinä pihalla, kun paikalle pelmahti irtokoira.

Sillä oli ruskea nahkapanta kaulassa, uros se oli, koska Milo meinas syödä sen, vaikka se ihan ystävällisesti tuli haistelemaan.
Vietiin sitten Milo autoon ja mä pidin sitä koiraa ja Matti kävi vähän katselemassa, josko omistajaa näkyis jossain, kyseltiin myös aika monelta, muttei kukaan tunnistanut koiraa.

Lähdettiin sitten kiikuttamaan koiraa Viikin Löytöeläintaloon.
Varmasti pojan omistajat sen löytävät, niin hyväkuntoinen ja sosiaalinen se oli, että luultavasti on vain karannut jonkun hajun perään pihasta tjtn..
Mutta ei hauvelia voinut jättää oman onnensa ojaan pihalle, ettei se vaan juokse auton alle.

Luultavasti koira oli joku husky-malamuuttimix, äärettömän kiltti ja sosiaalinen.
Käyttäytyi autossa hyvin nätisti :) Milo jäi siksi aikaa Annalle, kun me vietiin tää Herra-X sinne Viikkiin.

Kyllä meinasi Viikin Löytöeläintalon porteilla itku päästä, kun siitä näkyi ne häkit, missä niitä koiria oli. Hirmuinen vahtiminen ja haukkuminen ja pakkohan se oli ihan vähän kurkata sinne häkkeihin.
Siellä oli semmosia isoja sakemannisekoituksia, jotka surullisin silmin katsoivat häkinraosta, että tule ja hae mut pois täältä. Koiria, jotka jo haluaisivat sen oman ihmisen, jolle olla kaikki kaikessa.

Piti rutistaa Toscaa ja Miloa illalla oikein kunnolla, kun mietin miten onnellinen olen, että olen saanut nuo karvaturrit elämääni rikastuttamaan.