Eli torstai-iltana mulla nousi kova kuume.
Perjantaina sitten lääkäriin ja selvää diagnoosia en saanut. Kurkunpääntulehdusta epäilivät. Sain varmuuden vuoksi sitten antibioottikuurin, kun kerroin että Matilla oli se keuhkokuume pari viikkoa takaperin.

Viikonloppuna olinkin ihan kuollut.
Makasin raatona sängynpohjalla ja nukuin, nukuin ja vähän vielä nukuin. Toisaalta tehokas lepääminen teki tehtävänsä ja torstaina olin jo työkunnossa.

Koirat ottivat ilon irti siitä kun olin kotona ja Milosta varsinkin tuli ihan hirmuinen sylivauva. Missä vain makasin peiton kanssa, niin siitä oikein näki kun silmät rupesivat kiilumaan ja se syöksähti suoraan mun syliin/kainaloon ja rösähti siihen.
Koirat nukkuivat mun kanssa noi sairastelupäivät, eikä mitään seinille kiipeämisiä tapahtunut :) Olin suorastaan ihmeissäni.
Kai niittenkin piti vaan ladata akkuja!

Pari kuvaa sairaanhoitajista:

Pikkuinen kerä sohvannurkassa, onko se koira??

Piipero muissa maailmoissa ;)


"Mamma!! Älä kuvaa mua!!"