Eli aloitettiin toko paikallaanmakuulla.
Eli koira sivulle makaamaan ja annettiin kehuja. Siirryttiin koiran eteen ja kehuttiin lisää kun jäi makaamaan. Siinä koiran edessä seistiin vähän aikaa ja sitten mentiin takaisin koiran sivulle ja hurrrjat kehut.
Milo osaa jo ton aika hyvin ja jää ihan hienosti maahan makaamaan.

Kokeiltiin samaa koiran istuessa.
Eli koira sivulle istumaan ja kehuttiin. Siirryttiin koiran eteen ja koiran piti istua _koko_ajan. Sitten palkattiin lisää ja vähänpäästä takaisin koiran sivulle ja vapautus.
Tuokin harjoitus meni ihan hyvin :)!

Seuraavaksi kokeiltiin noutoa.
Kokeiltiin ekaa kertaa isoa puista noutokapulaa. Sitä Milo nouti hienosti. Aika malttamaton se vaan on, kun käsken sen odottaa niin se nykii koko ajan kapulaa kohti.
Niimpä Kati neuvoi tekemään sellaista harjoitusta, että heitän kapulan ja käsken Milon odottaa. Annan joko jonkun muun pitää Miloa tai sitten käsken sen vain odottaa ja haenkin kapulan itse. Näin tulee koiralle malttia lisää. Sen huomasi jo parin harjoituksen jälkeen, se odotti paljon hienommin kuin alkuun.
Metallista noutokapulaa kokeiltiin myös :D Se ei oikein ollut pop. Tuntui vissiin metalli inhottavalta suussa ;)!!

Sitten otettiin luoksetulo. Jätin Milon odottamaan, siitä ei tarvinnut pitää kiinni (jee!). Kävelin n. 15m ja kutsuin luo.
Muut ryhmän koirat olivat häiriönä siinä sivulla, Milo ei mennyt sinne. Sensijaan se bongasi metsänreunasta tyhjän muovipussin ja kävi kurkkaamassa olisko siellä jotain herkkuja :D Muuten luoksetulo sujui varsin mallikkaasti.

Seuraavana otettiin asennonvaihtoja.
Eli istumasta seisomaan. Seisomasta maahan. Maasta seisomaan yms. Pointtina oli se, että koira ei saa liikkua yhtään paikaltaan, sen pitää mennä kuin hissi. Tämä on kisoissa varsin tärkeää! Oli aika vaikiaa :)!!

Sitten tuli pari tosi vaikeaa juttua, eli seuraamista taluttimetta.
Piti pujotella muut koirakot ja alkuun Milo vähän haahuili ja haisteli, mutta sainhan mä sen sitten ruotuun. Ohjaajamme Kati sanoikin, että tässä harjoituksessa joutuu ihan oikeasti tekemään töitä, kun koiraa ei voikkaan vain nyppäistä narusta, jos se ei mene niinkuin haluaa.
Milo tosiaan seurasi loppupeleissä ihan nätisti.

Viimeisenä otettiin liikkeestä maahanmeno taluttimetta.
Eli koiraa seurautettiin pari askelta ja sitten käskettiin maahan ja mentiin itse koiran eteen. Milo meni ihan hienosti maahan (namin avulla), mutta seuraamisessa vähän edisti.
Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt, ettei se lähtenyt haahuilemaan ja moikkailemaan muita koiria vaan pysyi hallinassa kuitenkin koko ajan. :) Jei!!

Tunnin jälkeen Kati näytti meillä vielä sen flattipentua, semmonen 10vkoinen IHANA musta karvapallero! *huoh*
Mikä pentukuume?! :D

Illalla mentiin vielä käymään koirapuistossa ja kyllä koirat riehuivatkin sydämensä kyllyydestä :) Matti kävi koirapuistoilun aikana hakemassa meille vähän herkkuja ja illalla saatiinkin herkutella rauhassa, kun koirat makasivat raatoina lattialla :D!