Tänään oli taas tottista Lappersissa. Ilmakin suosi aika mukavasti, eikä ruvennut satamaan, vaikka taivas uhkaavan tummalta näyttikin.

Aluksi kokeiltiin viimekertaista rauhoittumistemppua. Milo oli pomppufiiliksillä liikenteessä, joten ei millään malttanut rauhoittua maahan makaamaan. Saatiin me loppujen lopuksi se jotenkin onnistumaan :)

Seuraavaksi harjoiteltiin oikean ja vasemman opettamista. Ensin niin, että koira istui vasemman jalan vieressä ja heitettiin nami vasemmalle ja sanottiin "vasen", jolloin koira haki namin. Tätä toisteltiin monta kertaa, sitten vaihdettiin oikeaan. Eli nami heitettiinkin oikealle ja koiralle annettiin käsky "oikea". Kokeiltiin vielä niin, että koira istuikin edessä, naama kohti ohjaajaa ja siitä heitettiin nami ja annettiin käsky.

Pitää muistaa, että oikea ja vasen on aina ohjaajasta katsottuna.

Seuraava harjoitus oli seuraaminen. Eli muutama askel kontaktissa ja seis. Niin että koira jäi seisomaan. Milon asentoa pitää vähän korjata ja mun pitää kiinnittää huomiota, että kävelen suorassa. Muuten Milo väistää mua liikaa. Milo seurasi hienosti, tosiaan kun pysähtyy niin pitää namikättä viedä vähän vasemmalle, että Milo seisahtuu suoraan.

Sitten sidottiin koirat vuorotellen puuhun kiinni ja käytiin vähän kävelemässä siinä ympärillä. Jos koira odotti hiljaa ja nätisti, käytiin palkkamassa. Jos vikisi, odotettiin, että hiljeni ja heti palkkaamaan. Milo oli yllättävän nätisti. Juostiin ja pompittiin siinä ympärillä, jotta koira tottuisi odottamaan jos jonkinlaisissa tilanteissa kauniisti ja hiljaa.

Este oli ihan uusi juttu. Meillä oli kiinni vain yksi lauta eli nämä isommat koirat käytännössä kävelivät sen yli. Aluksi mentiin koiran kanssa, seuraavaksi mentiin itse esteen vierestä ja vain koira hyppäsi. Milo meni hienosti. Käskysanana käytin "Hyppy". Milo oli suloinen kun se muutaman kerran ponnisti hirmuisen korkealle :) Mentiin jonossa vuorotellen esteen yli, jotta se tulisi kaikille tutuksi.

Sitten muodostettiin rivi ja harjoiteltiin maahanmenoa sivulla ja siinä pysymistä. Maahanmeno kyllä onnistuu, mutta siinä pysyminen onkin toinen juttu ;). Namia vaan jatkuvalla syötöllä ja käskysanan hokemista. Kyllä se siitä.

Kokeiltiin vielä seuraamista se pari askelta ja sitten seis, koirat jäävät seisomaan. Meni ihan ok, pitäisi vaan treenata tota paljon, että saisi sen Milon asennon suoraksi. Milo on ihana, kun se osaa lukea mua niin hyvin, että mun ei käytännössä tarvitsisi edes sanoa "seuraa" kun se tietää tasan tarkalleen koska mä aion lähteä liikkeelle.

Kokeiltiin vielä pujottelua, eli pujoteltiin muut rivissä olevat koirakot. Milo seuraa mua kuin hai laivaa (kun mulla on nami kädessä). Eli hienosti män :) Pujoteltiin muutamaan kertaan ja Milo piti kontaktin taitavasti. Mamman taitopoika <3

Testattiin miltä tuntuisi itse olla koira, eli laitettiin koirat puuhun kiinni ja otettiin pari. Parin kanssa mentiin niin, että toinen oli koira ja toinen ohjaaja. Ohjaaja käski koiraa seuraamaan ja vaihteli suuntaa ja askelnopeutta. Se oli yllättävän vaikeaa seurata sitä ohjaajaa, jos ohjaaja ei sanonut mitään kun muutti esim. suuntaa. Tarkoituksena oli ymmärtää, että eihän se koirakaan voi ajatuksia lukea, eli pitää selkeästi sanoa mitä haluaa. Kun vaihtaa suuntaa sanoo uudelleen "seuraa" kun lähtee juoksuun sanoo "seuraa" yms.

Lopuksi koirat saivat ohjaajalta vessapaperirullat, joihin oli piilotettu makkara. Milolta repiminen sujui kuin vanhalta tekijältä :D Ollaan kotona annettu sille revittäväksi tölkkejä ja munakennoja, kun ollaan lähdetty töihin ja kouluun.

Kotiläksyksi tuli oikean ja vasemman harjoittelu ja seuraamisen harjoittelua.

Aika rankka tunti, Milo oli ihan tsippis kun päästiin kotiin.