Nyt on kotiuduttu leiriltä.
Väsyneinä, onnellisina ja... jotain oppineina (?).

Keskiviikkona Matti ja Tosca vei mut ja Milon Vehmaisille.
Asetuin taloksi ja melkein heti kun oltiin Milon kanssa vähän kotiuduttu tuli mun kämppis paikalle.
Tiina niminen nainen ja Eve-flatti.
Eve oli oikein suloinen pikkuneiti, ikää vähän yli vuoden verran.

Illalla mentiin Tiinan kanssa vielä laavulle katsastelemaan meininkiä ja jätettiin koirat tutustumaan toisiinsa. Kahdentoista aikaan mentiin vielä saunaan ja sitten nukkumaan.

Torstaina soi kello seitsemältä. Koirille ruoat, jonka jälkeen vietiin ne pissalle. Kahdeksalta aamupalalle. Yhdeksältä alkoivat koulutukset.
Olin valinnut klo: 9-12 koulutuksiksi tokoa ja agilitya.

Ensin kokeiltiin agilitya.
Milohan ei ole ikinä mennyt ensimmäistäkään agilityestettä, joten mua vähän jännitti mitä tuleman piti. Nameilla on ihmeellinen voima ;)!!
Ensin harjoiteltiin estettä. Käskynä käytin "hyppy" sanaa. Milo meni ihan hyvin silloin kun ei ylittänyt mennä riman ali :P!!
Seuraavana otettiin putki, joka sekin meni ihan hyvin kunhan Milo malttoi tulla pois putkesta, eikä jäänyt sinne syömään heittelemiäni nameja.
Viimeisenä mentiin keppejä, ne Milo meni ihan mukisematta. Se on vain ohjaajan ketteryydestä kiinni, miten nopeasti pystyin ohjaamaan Milon keppien läpi.

Seuraavaksi tehtiin tokoa.
Ensimmäisenä oli luoksepäästävyys. Ihmeen hyvin Milo jaksoi odottaa sivulla kun opettaja kopeloi. Annoin namia ja kehuin hirmusti.

Seuraavaksi otettiin paikallamakuuta. Milo pysyy n. puoli minuuttia ja sitten lähtee hiipimään mua kohden. Mutta edistystä, että se pysyy maassa kun mä lähden kauemmaksi, eikä nouse seisomaan.
Kyllä tää tästä pikkuhiljaa :)!

Seuraavana harjoiteltiin sivulletuloa. Milo tulee sivulle suoraan ja empimättä. Tosin kädenliikkeen se tarvitsee, ei tule pelkästä käskystä. Se on nyt vain toistoista kiinni, miten nopeasti Milo sen oppii kokonaan.
Pitäisi harjoitella vähän joka päivä, niin se iskostuisi sen kaaliin.

Viimeisenä harjoittelimme kaukokäskyjä.
Käskyinä olivat istu-seiso-maahan. Me harjoiteltiin niitä tosin aika läheltä ;P! Mutta liikkeet menevät ilman turhaa etenemistä.
Seisomasta maahan pitää koiran mennä ikäänkuin hissinä ja kun koira siirtyy istumasta seisomaan eivät sen takajalat saa liikkua ollenkaan.

Välissä oli ruokailu ja Milo pääsi huoneeseen lepäilemään tunniksi.

Iltapäivällä klo:13-15.30 oli vuorossa pentunomea. Ohjaajana meillä oli Piki.
Heitin Milolle damin, se haki mutta lähti karkuun, mua hävetti. Tässä näin lyhyesti :)!

Piki otti Milon ja näytti miten sen kanssa pitää harjoitella luoksetuloa. Eli koira jätetään istumaan, itse peruutetaan vähän ja pidetään toinen dami kädessä (sillä saadaan se olemaan lähtemättä) ja taputetaan kevyesti reisiin ja pillillä kutsutaan se luo (kaksi vihellystä). Kun koira tulee luo laitetaan se eteen istumaan ja silitetään kädellä silmien yli.
Koiran pitää oppia, että käsi on hyvä juttu ja damin ottaa aina hyvä käsi. Koira ei saa pelätä damin menetystä.
Eli luoksetulotreeniä _paljon_. Muuta ongelmaa noutamisessa ei kuulemma ole.

Piki otti Milon kanssa pallolla seuraamista ja voi sitä intoa millä se seurasi. Ihan erilailla kuin tokossa. Koiran voi myös palkata pallolla ja heittää sen sille, kun on hyvä pätkä _hyvää_ seuraamista takana.

Yksi harjoitus on vielä tärkeä. Eli koira eteen istumaan, ihminen heittää palloa olkansa yli. Koira odottaa, eikä hae palloa. Ihminen hakee aina pallon. Pikkuhiljaa aikaa ja matkaa voi pidentää. Koiraa ei saa koskaan päästää tässä harjoituksessa hakemaan palloa.
Tää on tämmönen malttitreeni.

Illalla käytiin rantasaunassa ja grillattiin makkaraa laavulla.
Menin joskus kahdentoista aikaan nukkuloimaan.

Perjantaina oli taas herätys seitsemältä ja normiaamu. Eli koirille ruoka ja sitten pissatus, sen jälkeen ihmiset aamupalalle.
Yhdeksältä kokoonnuttiin päärakennuksen eteen, josta lähdettiin sitten koulutuksiin.

Meillä oli aamulla pentunomea jälleen.
Eilistä taippaririistaa oli tarjolla (lokki, kani ja varis). Maarit veti treenit. Miloa ei riista oikein kiinnostanut, haisteli kyllä, mutta sitten jätti siihen. Ei kantanut mihinkään, vaikka innostettiin ja heitettiin.
Mäkin jouduin koskemaan riistaan, huh!!

Lopulta sitten teipattiin varis ja sitä suostui kantamaan. Piti vaan olla tosi tarkkana, ettei ruvennut järsimään sitä teippiä siitä variksesta.
Milolla on kyllä just semmonen asenne, että yök karvoja/sulkia! En kanna.. :) Hyvä asenne meidän noutajalla;)!
Kokeiltiin Maaritin kestokania, missä oli dami sisällä. Sitä kyllä kantoi ja hirmusti kehuin.
Miloa kun ei noudoissa oikein voi palkata kun se tiputtaa heti kun saa namia.

Nomen jälkeen ehdittiin vielä mennä tottikseen ennen ruokailua.
Luvassa oli luoksepäästävyys, paikallamakuu, malttiharjoituksia, estettä ja ruutua.
Harjoitukset menivät ihan hyvin, vaikka loppuvaiheessa Milo rupesi olemaan ihan kuitti ja ruutu meni jo aika sähläämiseksi.
Tehtiin namikupilla ruutua ja Milo ei edes huomannut namikuppia aluksi kun sähläsi niin paljon.

Sitten ruoka väliin ja iltapäivällä vesipelastukseen.

Vesipelastusta veti Monica-niminen alan harrastaja.
Aluksi vietiin koira veneeseen ja Monica souti pienen kierroksen.
Milo istui hienosti kumiveneessä, palkkailin sitä aina väliin.

Seuraavana harjoituksena Monica ja avustaja soutivat pienen matkan päähän rannasta ja heittivät veneestä köyden.
Lähetin Milon hakemaan köyttä niin, että se ui pienen matkan ja se toi kuin toikin köyden minulle. Eikä tipauttanut, mä olin TOSI ylpeä.

Milo oli ihan innoissaan ja kun piti odottaa omaa vuoroa, niin se tuijotti koko ajan merelle tarkkana kuin porkkana ja aina välillä katsahti mua, että mamma hei mäkin osaisin tehdä ton jutun mitä toi koira nyt tuolla tekee. Ihana pikkumies <3

Sitten eräs mies pukeutui sukelluspukuun ja Monica souti hänet pienen matkan päähän, jossa tämä hukkuva "putosi" veneestä ja jäi läiskyttämään pötkylää veden pinnalle.
Lähetin Milon hakemaan "hukkuvaa" ja Milo hilasi tämän pötkylästä rantaan. Olin ihan mykistynyt :) Kai tämä tapahtuu koirille luonnostaan, pelastaminen.
Milo tosin rupesi uimaan tassut ylhäällä, kun tuli painoa vedettäväksi, mutta se ei haitannut, koska koira ei mennyt siitä paniikkiin.

Viimeisenä harjoiteltiin vientiliikettä. Eli Milon piti tuoda veneeseen mulle damin tapainen pötkylä. Milo tiputteli rannassa, mutta kun pääsi uimasyvyyteen ui hienosti veneelle, josta otin pötkylän vastaan ja palkkasin.
Urhea pikkuinen :)!!

Tämän jälkeen oli taas ruoka ja Milo sai huilia huoneessa kun me käytiin saunassa.

Illalla oli vuorossa leirikisa ja toto-juoksu.
Ensin oli leirikisa, olin joukkue kolmen muun tytön kanssa ja joukkuekoiramme oli Kelmi-koira. Tehtävät olivat rasteina.
Rasteja oli viisi, kolme miehitettyä ja kaksi itsenäistä.

Ensimmäisellä rastilla piti tunnistaa kuvauksista koirarotuja

Toisella oli erilaisia esineitä kuten ilmapallopumppu ja kannus ja piti selittää miten käyttäisi näitä esineitä koiran koulutukseen.

Seuraavalla rastilla piti heittää tennispalloja ämpäriin ja aina kun sai pallon ämpäriin piti lähteä etsimään pahvilappua maasta. Pahvilapussa oli kirjain ja kun kaikki laput oli koottu (10kpl) piti kirjaimista muodostaa sana. Sana oli vuosijuhla :) Aika vaikia! Meillä tärvääntyi aikaa n. 10 minuuttia.

Seuraavalla rastilla oli yleisiä kysymyksiä, mihin piti tietää vastaus ja kirjoittaa ylös.

Seuraavalla rastilla oli noutoa. Kahdelta ihmiseltä sidottiin silmät ja toiset kaksi ihmistä ohjasivat heidät hakemaan maahan heiteltyjä dameja.
Kun damit oli haettu oli joukkuekoiran vuoro. Koiran piti hakea viisi eri esinettä maastosta, siellä oli mm. tiskiharjaa ja pehmolelua yms.
Kelmi suoriutui hienosti :)

Joukkueemme oli jaetulle kolmannella sijalla. En tiedä paljonko joukkueita oli :)!
Hauskaa oli.

Leirikisan jälkeen oli vuorossa toto-juoksu eli koirien juoksukilpailu. Matkaa oli n. 100m ja koira jätettiin apuohjaajalle, joka piteli koiraa ja kun halusi sai nostaa käden ylös ja apuohjaaja irrotti otteen koirasta ja ajanotto käynnistyi.
Kello pysähtyi, kun koira oli maalissa.
Juoksin melkein maaliviivalle ennenkuin nostin käden ja Milo lähti kuin ammuttuna. Mulla oli vielä narupallo kädessä houkuttimena. Juoksin pitkälle maaliviivan yli, ettei Milon vauhti hidastu.
Milolla oli keskivertoaika n. 8s. Vauvalla on vielä niin lyhyet jalat ;)!!

Illalla vielä laavulla vähäksi aikaa istumaan ja höpöttelemään Sannan ja Inkan kanssa.

Kahdentoista aikoihin nukkumaan.

Lauantaina aamu sujui tuttuun tapaan.

Aamuksi olin valinnut agilitya ja tokoa.

Agilityssa harjoiteltiin hyppytekniikkaa. Eli hyppäsimme ensin kahta estettä, sitten kolmea. Neljää estettä en saanut Miloa ylittämään kun se aina keksi fuskata jotenkin :)
Harjoiteltiin mm. takaa leikkausta ja valssiaskelta. Huh!! Aika vaikeita hahmottaa jo omistajalle, puhumattakaan koirasta.

Takaaleikkaus tarkoittaa sitä, että kun koira hyppää toista estettä ohjaajan ollessa esim. oikealla puolella juostaankin koiran takaa ja vaihdetaan puolta. Eli kun koira on hypännyt toisen esteen on ohjaaja esteen vasemmalla puolella.

Valssiaskel meni niin, että kun koira hyppää viistosti toisen esteen niin ohjaaja kääntyy ikäänkuin valssiaskeleella niin, että koira on helpompi ohjata toisen esteen yli.

Ohjaaja huomasi yhden hauskan jutun eli aina kun koira hyppää hyppään minäkin :D En ole itse kiinnittänyt siihen mitään huomiota aikaisemmin.

Agilityn jälkeen otettiin tokoa. Ensin otettiin malttiharjoituksia eli kouluttaja heitteli palloja ja dameja ympärille.
Meidän tehtävä oli pitää koirat poissa niistä ja huomio meissä.
Se olikin helpommin sanottu kuin tehty.
Lopuksi käveltiin leluista muodostettua kujaa. Lopputunnista meni jo paremmin, kun Milo vähän jaksoi keskittyä.

Kokeiltiin taas ruutua.
Tänään meni paremmin kuin eilen ja Milo meni ruutuun ja pääsin sitä siitä palkkaamaan ja kehumaan. Tosi hieno poika!!

Iltapäivä koitti ja välissä oli ruokailu.

Iltapäiväksi olin valinnut vepeä eli vesipelastusta. (Me vähän innostuttiin siitä!)

Ensin otettiin ihan uusi juttu eli veneestä hyppy. Milo meni Monican ja avustajan kansa veneeseen ja he soutivat n. 50 m päähän ja irrottivat koirasta. Kutsuin Miloa ja Milo hyppäsi veneestä kuin ohjus ja lähti kaameaa vauhtia uimaan kohti rantaa.
Eikä yhtään yrittänyt mennä 30m poijua pureksimaan.
Tuli suoraan luoksen rantaan ja sai monta lihapullaa ja paljon kehuja!!
Tätä tehtiin muutamaan kertaan.

Monet koirat mieltävät poijut dameiksi ja yrittävät mennä niitä noutamaan.
Vepessä kun on kaksi poijua 30 ja 50m kohdilla.
Milo ei onneksi kiinnittänyt niihin mitään huomiota.

Seuraavaksi Milo haki veneestä köyden ja hilasi veneen rantaan jo aika pitkältä matkalta n. 30m. Hienosti toi köyden minulle, vaikka rannassa kääntyikin ihmettelemään perässä keikkuvaa venettä. Hyvin tuli suoraan maalitolppien välistä luokseni.
Taas paljon palkkaa ja kehuja.

Viimeisenä harjoituksena haettiin hukkuva.
Milo haki hukkuvan 50m ja ui taas jonkunverran pystyasennossa, mutta ei niin paljoa kuin eilen. Eli edistystä havaittavissa.

Kyllä oli koira reporanka tämän päivän treenien jälkeen!

Koira lepäämään ja itse menin syömään.

Ruoan jälkeen Maaru Flattikerhon puheenjohtaja oli luvannut opastaa meitä trimmaamisessa.
Miloa trimmattiin vähän kaulasta ja vähän hännästä.
Milo sai paljon kehuja turkinlaadustaan ja muutenkin olemuksestaan.

Hännästä saatiin sen verran neuvoja, että se pitäisi trimmata muistuttamaan viiriä. Kun koiraa siistitään se tehdään aina saksenliikkeillä ylhäältä alaspäin. Ei sivusuunnassa!
Kannattaa käyttää ainoastaan ohennussaksia, saksen jälki ei näy niin selvästi.
Enkkulaiset tuomarit suosivat trimmaamattomia flatteja.
Ainoastaan tassunpohjakarvoja voi ottaa normisaksille.

Illalla saunan jälkeen oli Open Show. Milo oli isojen urospentujen luokassa. Vastassa meillä oli Arni-veikka.
Milo voitti eli tuli luokkansa ykköseksi ja oli BIS pentu 4! Eli tosi hyvin, palkinnoksi saatiin pussillinen koiranherkkuja.
Hienosti Milo jaksoi, vaikka väsymys paistoi jo koko koirasta.

Mentiin sitten katselemaan muiden suorituksia ja syötiin samalla vähän merellistä juhlailtapalaa, jonka flattikerholaiset meille tarjosivat.
Siinä oli vihanneksia ja dippejä, erilaisia juustoja, suolakeksejä, viinirypäleitä yms. ja Open Shown alussa skoolattiin Flattikerhon 25v-juhlalle lasilla kuohuviiniä.

Milo simahti jalkoihini ja veti sikeitä siinä tunnin verran ennenkuin vein sen huoneeseen ja kävin lisäämässä vaatetta.
Istuskeltiin siinä Sannan, Inkan, Sannan ja Tuijan kanssa ja höpötettiin niitänäitä :)!
Kahdentoista aikaan lähdin nukkumaan, vaikka Open Showta ei oltu vielä saatu päätökseen.

Sunnuntain herääminen sujui varsin sutjakkaasti, kun oli mennyt suht ajoissa nukkumaan la-iltana.
Koirille ruokaa ja pissatus ja aamupalalle.

Aamulla oli leirin mölli WT-kisat eli workingtest kisat. Me ei osallistuttu, yllättäen ;P! Mentiin aamuksi siis vepeen.

Otettiin veneestä hyppyä, veneen hakemista, vientiä, hukkuvan hakemista ja Milo paloi innosta päästä veteen tekemään.
Oliskohan tää se meidän laji sitten, kun tuo noutaminen näyttäisi olevan vähän hakusessa ;)!!
Aika rankkaa, rupesi jo vähän leiriväsykin painamaan.

Klo 13 oli lounas laavulla, kun päärakennuksessa oli joku juhlatilaisuus, niin ei voitu mennä sinne.
Lounaan jälkeen oli WT:n palkintojenjako ja huoneiden siivous.

Matti tuli kahden aikaan hakemaan mua ja Miloa.
Päästettiin Milo ja Tosca rantaan uimaan ja kahlaamaan ja annettiin niiden juoksennella pellolla vähän aikaa ennenkuin lähdettiin huristelemaan kotiinpäin.

Kyllä oli väsynyt koiruus autonkyydissä kun veti sikeitä koko matkan kotiin asti.

Käytiin Matin kanssa vielä Lohjan Rossossa syömässä, kun leirillä oli vähän heikohkonlaiset ruoat. Sitten kotiin ja nukkumaan :) Kyllä uni maistui!!

Oli kaikinpuolin mukava leiri.
Nome-koulutuksiin ei viitsinyt mennä mukaan, kun ei ollut yhtään aloittelijaryhmää paitsi pennut. Eli se puoli vähän jäi, mutta me keskityttiin sitten muihin lajeihin.

Kämppikseni oli tosi mukava koirineen kaikkineen ja leirillä sai turista paljon koirajuttuja, eikä kukaan ollut sanomassa, että hei vaihda jo puheenaihetta! :)
Leirillä oli myös Milon Mosse-eno omistajansa Jaanan kanssa ja Arni-veikka omistajansa Merjan kanssa.

Varmaan ainoa tapa väsyttää flatti on mennä sen kanssa neljäksi päiväksi leirille ja painaa sata lasissa koko ajan :)!!
Oli tosta yhteistyölle hyötyä, kun joka päivä treenasi intensiivisesti. Eiköhän Milostakin vielä koira saada :)!!

Leiriterkuin, Jenni