Milo oli ainoana avoimessa luokassa. Käyttäytyi eri hienosti ja seurasi hienosti vierellä kun juostiin. Tää tuomari todella juoksutti :D. Mukana oli myös ulkomuototuomariharjoittelija, joten hän sitten aina tuomarin jälkeen kopeloi vielä koiran. Tuomari mittasi monet koirat, muttei Miloa. Kummallista. Olisko sit ollut, että mittasi, etteivät koirat ole liian korkeita. Milolla ei sitä vaaraa ole ;)!Milo sai erinomaisen, olleen siis AVO ERI 1.

Paras uros-kehä koitti miltei heti. Yksi valioluokan uros oli välissä. Tuomari taas juoksutti aika monta kertaa kaikki urokset kehän ympäri, katseli ja arvosteli. Milohan sitten sijoitettiin toiseksi. Eli tuloksena oli PU 2 ja SERT, koska ykkönen oli se valioluokan uros, joka ei sertiä voi vastaanottaa. Olin ihan pökerryksissä :) Ihiii!! Eli kolme sertiä on nyt kasassa, vielä ne taipparit pitäis sujauttaa läpi. Huh, mikä urakka :)!

Milon arvostelu, tuomarina Saija Juutilainen:
"3v 11kk. Mukavan kokoinen, hyvärunkoinen, kaunislinjainen uros. Kaunis, pitkä pää. Aavistuksen vaaleat silmät. Hyvä purenta. Erinomainen tiivis etuosa. Hyvä, vahva takaosa. Hieman litteät käpälät. Erinomainen jäntevä ylälinja. Liikkuu sujuvasti ja riittävällä takapotkulla. Hyvä karva. Riittävä hapsutus. Erinomainen luonne."

Eli suorastaan erinomainen arvostelu saatiin. Olin hyyyvin tyytyväinen :). Oli myös mukavaa, kun otettiin Tosca mukaan, niin sekin pääsi ihmettelemään koiranäyttelyelämää ;)! Onhan se kokenut mätsäreissä reissaaja, mutta tykkää kun on actionia, joten oli kiva, että Tose oli mukana.

Vähän ihmettelin tota tuomarin kommenttia, että Milolla on aavistuksen vaaleat silmät. Kun aikaisemmissa näyttelyarvosteluissa on aina tullut kommenttia, että hyvät tummat silmät. Ja tuomari sanoikin mulle paras uros -kehässä, että onhan tällä kyllä aika tummat silmät. Ihmettelin vähän, että mitä ihmettä? Mutta tosta arvostelustahan se sitten selvis. Eli ei ne silmät olleetkaan sit ilmeisesti liian vaaleat :D En tiedä. Vähän outoa kyllä :)!

Näyttelyn jälkeen saivat koirat jäädä autoon lepäämään, onneksi olin ottanut viilennyspyyhkeen Milolle, kun päivä pilvisyydestään huolimatta oli aika lämmin. Auto saatiin varjoon ja ikkunat jätettiin reippaasti auki, sit mentiin syömään. Käytiin sellaisessa raflassa Heinolassa kuin Kettu ja Kana. Oli kyllä überhyvät sapuskat. Vähän siinä oli sekaannusta, kun oli niin paljon asiakkaita. Mutta ruoka oli kyllä joka euron arvoista <3 ! NAMI!

Ruoan jälkeen käytiin etsimässä näköalakahvilaa, mutta se oli jostain syystä kiinni, joten päädyttiin sitten poikkeamaan kotimatkalla huoltoasemalla kaffella.

Vietiin Anna kotiin ja ehdittiin Matin kanssa hetki levätä kotona. Sitten lähdettiin Matin veljen Tuukan ja vaimokkeensa Emman kanssa koirapuistoon. Luna, Tose ja Milo jaksoivat kyllä riehua ihan kiitettävästi vielä. Kun kotia päästiin takaisin, niin koirat oli kyllä ihan poikki.

Oli sen verran rankka päivä tänään, että jäi kyllä toko väliin. Mutta tiistaina sitten taas tokoilemaan :)!

Ihana päivä, kiitos mukanaolleille <3!

Meitä oli tokoilemassa vain kolme koirakkoa, eli tiedossa oli todella intensiiviopetusta.

Aloitimme luoksepäästävyydellä. Namin avulla se meni hyvin ja Milo jaksoi hienosti istua vieressäni ja antaa ohjaajan rapsutella.

Seuraavaksi vuorossa oli paikallamakuu. Menin osittain piiloon ja kävin välillä palkkaamassa, sitten taas takaisin piiloon. Muuten meni hyvin, mutta Milo ei oikein malttaisi maata paikallaan enää kun palaan sen luo. Se on niin ylitsevuotavan onnellinen, että mamma on palannut takaisin :D! Sit ku murahdan sille, että maahan, niin se jää makaamaan kyllä, mutta sit ku annan sen "sivulle"- käskyn, ni sepä ei sit nousekaan istumaan. Vähän ristiriitaista :D Jotenkin toi maahanmenosta istumaan meneminen on ihan YLITSEVUOTAVAN vaikeaa. Noo, tehtiin tässä vähän harjoituksia, että mä jätin sen makaamaan ja menin vain vähän matkan päähän hetkeksi. Sit kiersin koiran taakse ja väärälle puolelle ja vihdoin oikealle puolelle ja vapautin. Tää auttoi selvästi, Milo tajusi, että maataan niin kauan kuin käsketään. Toinen ongelma on se, kun alussa käsken sitä maahan, niin se ei välttämättä mene kokonaan maahan, vaan jää puolittain istumaan *silmienpyörityshymiö* Ollaanko me otettu tässä takapakkia, vai onko tämä aina ollut näin vaikeaa?? Huoh..

Sit otettiin yksitellen pätkä seuraamista. Omaa vuoroa odotellessa tein yksinkertaisesti maahanmenoharjoituksia niin, että Milo oli mun sivulla ja mä käskyllä pyysin sen maahan. Kokonaan ja yhdellä käskyllä. Alkoihan se sujumaan. Nyt täytyy ilmeisesti ottaa oikein työn alle toi maahanmeno kerralla, jotta saadaan se rullaamaan. Ja toinen mitä pitää jauhaa ja jauhaa on toi maahanmenosta istuminen käskyllä. Niin se seuraaminen :D. Se meni kohtuullisen hyvin. Vähän haahuilua oli aluksi ja käännökset Milo teki varsin kaukaa. Tosin koira oli ilman hihnaa. Kokeiltiin sellaista, että laitoin Milon hihnaan ja pidin sen ihan tossa vieressä ja tein pienen pätkän seuraamista käännöksillä ja sit vapautin koiran. Meni huomattavasti paremmin. Ohjaajamme sanoi, että tällaisia "sulkeisia" välillä tarvitaan ja pitää muistaa, että HETI kun se käännös menee niin, että koira pysyy siinä lähellä, niin palkka. Ei viiden sekunnin päästä, vaan heti paikalla! Muuten se koira ei hiffaa, että mistä palkataan.

Seuraavaksi tehtiin vähän itsenäisesti merkkiä. Vein siis törpön vähän matkan päähän ja alustalle nami ja koiran lähetys sinne käskyllä "merkki", sitten kun Milo löysi sen namin niin kutsuin sen iloisesti luokseni. Tätä toistettiin ja meni _todella_ hyvin. Olin ihan yllättynyt. Ja Milo tykkäsi ihan hirveästi tästä harjoituksesta :D. Hianoa!!

Tehtiin myös hyppyä itsenäisesti. Se menee hyvin, kunhan Milo tajuaa hypätä :D. Jos tästä on pitkä väli, että ollaan hyppyä harjoiteltu, niin se on "hyppy"-käskyn saadessaan vähän niinkuin menossa hyppäämään, mutta jää kuitenkin epäröimään, eikä hyppää ekalla käskyllä. Muuten tää liike sujuu eri hyvin.

Lopuksi otettiin luoksetulo. No, mehän haluttiin kokeilla luoksetuloa pysäytyksellä. Aluksi ei mennyt ollenkaan hyvin, Milo vaan ihmetteli, että mitäs mä huutelen kesken liikkeen jotain omiani :D. Käskythän on mulla siis "Milotänne", "seis" ja "Täällä". "Seis"-käskyä avustan vielä pallolla, jonka olen heittävinäni, että Milo pysähtyy. Ekalla kerralla Milo ei edes pysähtynyt, hidasti vain vauhtia. Tokalla kerralla meni aika nappiin, tosin perusasento jää vähän vinoksi lopuksi. Perusasento pitäisi kans ottaa vähän syyniin.

Sitten vielä vähän juteltiin keskenämme ja mä tein niin, että otin Milon sivulle ja aina kun katsoi mua niin palkkasin. Nopeasti se hiffasi jujun ja aika monta namia tuli vielä syötettyä :) . Sitten vapautus, autoon ja kotiin. Koiruus oli ihan väsy. Oli kivat treenit, tuli taas opittua paljon uutta ja saa vähän mietiskellä noita omia koulutusmetodeja, että mikä toimii ja mikä ei.

Viikon aikana lenkkeiltiin, kyläiltiin, riehuttiin ja löllöiltiin. Aika meni hurjan nopeasti. Mitään ei tuhottu ja muutenkin koirat käyttäytyivät tosi kauniisti.

Wilman ja Toscan kauneusunet. Lähekkäin on kiva olla.
((Pahoittelen kuvan laatua, koska kännykamerassa ei ole salamaa ja osa olkkarin valoista oli palanut, niin ei oikein valo riittänyt.))

Meitä oli paikalla viisi koirakkoa, joista neljä flattia :D ja se viideskin oli noutaja, joten varsin noutajapainoitteiset harkat tänään. Mukava kuitenkin, että oltiin saatu noinkin monta ihmistä paikalle treenailemaan ja että osa jaksoi jäädä kentälle vielä omien koulutusten jälkeen :)!

Aloitettiin paikallaololla. Mä menin osittain piiloon, sillai et Milo näki mut välillä. Välillä kyykistyin kokonaan pois näkyvistä. Kävin kerran välissä palkkaamassa ja kehuin. Vähän meinaa tehdä sitä, että on niin intona, kun mä palaan sen luo takaisin, niin ei malttaisi pysyä maassa makaamassa. Mutta harjoitusta harjoitusta vaan. Meni ihan ok, ei lähtenyt hiippailemaan mihinkään.

Sit tehtiin Milon kanssa vähän kontaktiharjoituksia itsenäisesti. Mentiin seuraavaksi vuoronperään Katin luo, jossa jokainen teki vähän seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja liikkeestä seisomista Katin ohjauksessa. Seuraaminen meni ihan ok, Kati muistutti, että ehkä reippaampi kävely pitää koiran paremmin mukana. Oon vaan itse huomannut, että jos vähän hidastan vauhtia, niin Milo vähän havahtuu, että nyt jotain tapahtuu ja pysyy skarppina mukana. Mutta oli kyllä huomattavissa, että seuraa nätimmin, kun kävellään reippaampaa vauhtia.

Liikkeestä maahanmeno meni yllättävän hyvin. Tähän sain vinkin, etten ihan niin lujasti saa antaa sitä "maahan"-käskyä. Koirasta oli kuulemma havaittavissa, että kun sanoin sen vähän iloisemmin, niin se suorittaa liikkeen sutjakammin.

Liikkeestä seisominen meni ihan ok. En tosin vieläkään voi oikein kiertää koiran taakse ja sitten palata sen luo, kun Milo rupeaa vähän pyörimään. Tätä pitäisi alkaa jo treenailemaan avointa luokkaa ajatellen. Vähän Milo välillä myös hiipii tässä liikkeessä mun perään, mutta tänään ei mitään ongelmaa.

Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Milo alkoi olla jo sisäistänyt, että nyt tehdään töitä ja se on ihana, ku sen huomaa tosta koirasta niin selvästi. Se on ihan intopiukeena, että mitäs sit tehdään :D. Luoksetulo meni hyvin, vähän jäi perusasento vinoksi. Melkein paremmaksi olen todennut huutaa "Milo sivu", näin se hiffaa paremmin tulla perusasentoon luoksetulon jälkeen. Jos huudan vain "Tänne", niin jää usein vielä enemmän vinoon.

Tehtiin vielä yksi paikallamakuu, kun osa ohjaajista vaihtoi koiria. Se meni hyvin. En mennyt piiloon, odotin vain vähän matkan päästä. Milo oli IHAN poikki. Mutta onnellinen :)! Milo sai paljon rapsuja ja namppaa. Hiano miäs! :)!

Aluksi otettiin paikallaolo. Välillä käytiin palkkaamassa. Miltsuliini pysyi ihan hyvin paikallaan, ei mennyt paniikkiin, vaikka kävin piilossa muutamaankin otteeseen vähän pidempiä aikoja. Hiano! Sit käytiin vapauttamassa ja uusittiin liike vielä vähän lyhyemmällä paikallaoloajalla.

Seuraavaksi otettiin liikkeestä seisominen. Mä halusin kokeilla avoimen liikkeestä seisomista palaamalla koiran taakse. Eihän se ihan taas onnistunut  .. Kun menin Milon taa, ihan kummalta puolelta vaan, ni se rupes pyörimään. Sain vinkin tehdä niin, että kävelen sen ohi takaisin tullessa, sanon seiso ja lykkään namin suuhun. Käyn kääntymässä sen takana ja äkkiä takas koiran vierelle ja JÄTTIPALKKAUS! Täytyy tätä ruveta treenaamaan. Alo-luokan liikkeestä seisominen menee jo hyvin.

Sitten liikkeestä maahanmeno. Tää liike meil on tokokisoissa mennyt varsin huonosti, Milo jää yleensä seisomaan. Tätä liikettä ei voi liikaa treenata, koska sit Milo menee kisoissa liikkeessä seisomisessa myös maahan. Jeij, mikä oravanpyörä. Napakka käsky ja Milo meni maahan, antoi mun kiertää taakseen ja sit menin palkkaamaan. Meni ihan ok. Vähän tota maahanmenoa vois vielä vahvistaa, että suunnilleen syöksyis sinne.

Lopuksi otettiin vielä kaukokäskyjä. Istumasta maahan menee hyvin, mutta toisinpäin ei. Varsinkin se eka "istu"-käsky maahanmenon jälkeen on HANKALA. Kokeilin tällä kertaa takapalkkaa ja toimi kerran, sit ei enää. Ohjaaja sanoi mulle, et kannattaa kokeilla kaikkea mitä ikinä vaan mieleen tulee. Ruokapalkkaa, lelupalkkaa, namipalkkaa, leikkipalkkaa. Kunhan sais koiran päähän, et tää on KIVAA ja se todella haluaa tehdä sitä. Lisäks kun Milo nousee maahanmenosta istumaan se jää usein sellaiseen puoli-istuvaan asentoon.

Lopeteltiin siinä sit siihen, et hypättiin Milon kans pari kertaa este ja hyvinhän se meni.

Moikattiin vielä meidän ohjaajan pienenpientä bordercollie vauvvaa, ihana <3 !! Ihan yyyybersuloinen!

Sit himan kautta Kivenlahden koirapuistoon, jossa oli Krista, Wimmi ja Buusteri. Ooteltiin sit et paikalla olevat koirat lähti ja meidän kauhunelikko sai puistoilla sydämensä kyllyydestä. Wimmi kovasti vaani aidan takana meneviä juttuja (?), mitä ne jutut oli, me ei tiedetä :D Milo ja Bustu juoksi pallon perässä ja Tosca lyllersi omia menojaan. Sit lähdettiin kotia kohti Wilma mukana. Wimmi majailee meillä nyt ensi maanantaihin asti, kun Krista matkailee.

Jepajee, sunnuntaina toivottavasti taas tokoilemaan.

Ps. Nyt on ilmoittauduttu Siuntion PM-tokokisoihin, joten ei parane luistaa enää :P Treeniä treenin perään :) !

Oli ihan hiton kuuma päivä ja koirat olikin ihan nuutuneita. Onneksi meil oli viilennyspyyhe mukana, muttei voinut ajatellakaan, et olis mennyt ulos jotain touhuilemaan. Illalla käytiin sit saattamassa Noora äitiltä kotiinsa. Tulihan siinä sit käveltyä varmaan viis-kuus kilsaa koirien kanssa ja siitäki ne oli ihan läähistyneitä, vaikka oli jo suhteellisen viileä ulkona.

Oli kyllä mukava ilta <3

Väsy yllätti kotimatkaajat <3. Rankkaa tää kuumuus varsinkin koirille, jotka on koko ajan turkki päällä. Raasut :(.

Nurmijärveltä huristeltiin sit yöllä Helsinkiin, josta nappastiin Matti kyytiin illan riennoista :)! Sit kotiin ja nukkumaan.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Se meni ihan ok :) Vähän Milo olisi halunnut nousta suukottamaan koulutusohjaajaamme Pirjoa, mutta namin avulla se pylly pysyi kuitenkin maassa.

Seuraavaksi otettiin pieni pätkä seuraamista. Milo jaksoi namin avulla hyvin keskittyä, mutta perusasento pysähdyttäessä jäi aina vähän vinoon. Tähän sain hyvän vinkin, eli vähän ennenkuin aion pysähtyä itse sanon koiralle "istu" ja näin se tietää, että kohta pysähdytään. Ohjaajamme sanoi, että tätä voi tehdä huoletta aina treeneissä, kunhan muistaa sitten kisoissa jättää höpöttämisen vähemmälle :P Tällä tavalla rupesi perusasennotkin suoristumaan. Milo on jotenkin niin sen namin perään, että välillä ei muista ilman käskyä, että pysähdyttäessä pitää istua.

Sitten jakaannuttiin kahteen ryhmään. Me mentiin ensiksi esteelle. Milohan oli siitä niin innoissaan, että ehti hypätä ennenkuin annoin edes käskyä :D! Ei tietoakaan, ettei olis muistanut mitä tehdään. Kisoissahan viimeks oli unohtanut esteen täydellisesti :D. Tehtiin sit uudestaan ihan käskyjen kanssa ja hyvinhän se meni. Ainoastaan koulutusohjaajamme mainitsi, että voisin asettaa koiran lähtöasentoon hieman keskemmälle. Eli että koira on keskellä estettä ja minä vähän sivummassa. Näin on pienempi riski, että koira menee ohi esteen tms.

Toinen ryhmä tuli esteelle ja me siirryttiin noutoon. Tehtiin itsenäisesti. Meidän lainakapula oli aika suuri, mutta pienen takkuilun jälkeen Milo haki sen muutaman kerran ja palautti mun sivulle. Mutta sitten SUURI IHME, Milo suostui pari kertaa kantamaan metallinoutokapulaa <3 JEE!! Sen kanssa ollaan taisteltu, taisteltu ja taisteltu. Nyt sain sen kantamaan sitä kävelemällä maassa olevan metallinoutokapulan ohi ja sanomalla Milolle, että "ota toi mukaan ni mennään". Sit se ihan kuin vahingossa nappasi kapulan suuhun ja lähti mun matkaan :D Ihana. Huijauksella pääsee siis tämän koiran kanssa pitkälle :P. Hieno poika!!!!

Lopuksi otettiin vielä vauhdikas luoksetulo. Milo vähän rupes hiipimään lopussa, liekö syy siihen, että ollaan otettu luoksetuloa pysähdyksillä niin alkaa ennakoida. Nyt siis keskitytään pelkkään luoksetuloon ilman pysähdyksiä. Huusin myös "Milotänne" ja ohjaaja kysyi,että mitä tapahtuis jos huutaisin "Milosivu" ? En tiedä, täytynee kokeilla. Milo ei myöskään tullut ihan mun sivulle vaan jäi vähän kauas. Pitänee siis pistää harkintaan, että kumpaa käskyä käyttää ja että kumpi toimii paremmin.

Jepulis, mutta sunnuntaina sit treenailemaan toiseen ryhmään kello 19 eteenpäin. Tähtäimessähän on seuraavaksi ne Siuntion PM-kisat syyskuussa. Tsemppi päälle siis ;)!!

Matti oli tietenkin unohtanut puolet tavaroista kotiin, joten mentiin Milon kanssa illalla vähän reduilemaan ja kalastelemaan. Kalastusta ei hirveästi ehditty harrastaa, kun mun lähteminen meni aika myöhään ja oli jo niin hirveä nälkä, että piti päästä grillaamaan :D Ajeltiin siitä sit Rövaren-nimiselle ulkoilusaarelle ja pistettiin makkarat tulille.

Toscaa oli aluksi vähän jännittänyt veneessä, mutta kun Milon kanssa illalla mentiin niin Tosehan oli jo kuin vanha tekijä :) Siellä se köllötti penkillä Matin vieressä ja katseli/nuuskutteli maisemia. Ei hötkyillyt, vaikka välillä ohiajavista veneistä tuli aika isojakin aaltoja. Milo taas oli ihan innoissaan, se ei millään olisi malttanut vain makoilla veneen pohjalla. Synnynnäisiä laivakoiria siis nämä kaksi ;)!

Koko kööri veneredulla :)

Illaksi suunnattiin Milon kanssa kotiin ja Matti&Tosca menivät telttailemaan ja jatkoivat aamulla kalastusta. Seuraavana päivänä mentiin (ilman Miloa) Matin siskon Annan ja miekkosensa Markuksen kanssa taas kalaan. Meni taas niin myöhään, että suunnattiin melkein heti grillaamaan :D Mentiin Isoon Vasikkasaareen ja oli kyllä kiva paikka. Siellä käppäiltiin grillipaikalle, jossa syötiin ja hengailtiin. Takaisin satamaan päin ajettaessa oli hienoa istua veneessä ja katsella, kun Viron puolella räiskyivät salamat. Vähän pisti jänskättämään, että tuleeko ukkonen myös tänne Suomen puolelle, mutta onneksi vesi pysyi tyynenä ja salamat muualla. Heitin siinä sit Annan ja Markuksen kotiin ja menin viihdyttämään Miloa kotiin. Matti ja Tose jäivät leireilemään vielä toiseksi yöksi.

Torstaina iltapäivällä Matti ja Tosca tulivat kotiin. Vähän oli Toscaa ruvennut jänskättämään, kun Matti ajeli veneellä sieltä leirintäsaaresta satamaan, kun oli ollut aika kova tuuli ja tämä saari suhteellisen ulkosaaristossa. Aaltoja oli ollut jonkin verran ja vettä ilmeisesti pärskynyt myös veneeseen. 

Saaliina tältä reissulta oli yksi alimittainen kuha, joka toki päästettiin takaisin mereen :D Tais noi kuhan syöntiajat mennä meiltä lähinnä grillatessa ;) Noo, mutta Matti sai rentouttavan meriloman ja pääsi vähän pois työstressistä ja maailman kiireestä <3 Ja Tosca sai paljon uusia kokemuksia.

Tuleva veneilijä.  (Jostain syystä korvat katoavat aina, kun otan kameran esiin :D)

Illalla kymmenen aikaan mentiin Laajalahden koirapuistoon kera Annan, Kristan ja Kristan lauman. Kristalle on tullut uusi tulokas. Suloinen Marvin-herra Espanjasta.Puistoilut menivät hyvin ja ihastuin konsanaan myös Dennis-duraceliin, jota en aikaisemmin ole tavannut <3 Ihana :) Dennisillä oli mieletön tapa seistä ihan paikallaan ja yhtäkkiä tehdä jättidyykkaus ja metsästää ilmasta hyttynen :D Ja se nopeus.. Onko se koira vai jänis?? Inana!! :)

Wimmi ja Dentsa :D

Milo fiilareissa: "KAVEREITA!!!! Rakastan ne ruttuun!"

Tosca ottaa vähän chillimmin.


Ei, kukaan koirista ei päätynyt Milon suupalaksi, vaikka muuta voisi uskoa :P

Buster huomasi kameran. Taustalla Marwin on aikeissa salapyllyhaistella Wilmaa selvästi. Huomatkaa myös penkin alla oleva kiilusilmäinen alien. Foliopipot päähän!!

Marwin-luikero <3

Pyllyhaistelu on pop!

Rankkaa tää puistoilu, korvatkin ovat kadoksissa :P

Ai mikä kokoero? Tosca ja Dennis pousaa.

Ovatko alienit vallanneet myös tämän pienen miehen, kun silmistä väikkyy jo vihreä kajo?

Wilma ei turhista ressaa. Johan sitä tuli juostua tarpeeksi, ni voi vähä chillata välillä.


Milo yrittää sulautua ympäristöön muuttamalla itsensä hiekan väriseksi.

Saatiin odotella jonkin aikaa, kun meitä ennen oli cockerspanielit, kooikerhondjet (entiiämitenkirjotetaan :D) ja sit sussexinspanieli (?). Mut lopulta alkoi flatit.

Kehää odoteltiin aika iiseissä merkeissä :)!

Flatteja oli kaikkiaan 21 tai yks tais olla poissa, eli 20. Tuomarina oli italialainen Orietta Zilli. Avoimessa luokassa ei Milon lisäksi ollut muita. Milo oli AVOERI1. Jee :D !!

Noo, mentiin sit paras uros kehään. Milo valittiin parhaan neljän joukkoon ja tuomari sitten juoksutteli meitä siinä ja pisti järjestykseen. Milo valittiin toiseksi, oli siis PU2 ja sai toisen SERTINSÄ <3 !! Jippijippi!! :)

Milon arvostelu englanniksi, tuomarina Orietta Zilli:
"4years, good coat, dark eyes. Nice expression, correct bite, good ears and neck. Balanced body, nice movement."

Milon arvostelu suomeksi:
"4-vuotias, hyvä turkki, tummat silmät. Kiva ilme, virheetön purenta, hyvät korvat ja niska. Tasapainoinen runko, hyvät liikkeet."

Kävin ostamassa Milolle viilentävän pyyhkeen ja sit sellaisen piraattifurminaattorin, joka toimii Toscan karvanlähtöön kuin unelma. JESH! Ehkä saadaan vähän vähemmän karvaa lattialle vastedes ;) (ehkä..) Toi pyyhe oli kyllä niin hyvä ostos, että pitää seuraavasta näyttelystä ostaa toinen samanmoinen, että on molemmilla koirilla omansa. Oikeesti näillä ainakin toimii kiitettävästi ja viilentää!

Viileä pokaalipoika <3!!

Loppupäivä sujui ihan huumassa. Ajeltiin näyttelyn jälkeen vielä äitille, missä Noora ja Roosa viihdyttivät koiria. Nyt on kaksi hyvin väsynyttä koiraa lattialla :D! Saivat vielä nassuttaa yhdet possunsorkat kotiin päästyä ja sit ei paljoa lattialta enää liikahdettukaan.

Roosa - koirakuiskaaja ;)!

Kotiposetus.

Vähän taiteellisempi kuvakulma komistuksesta.

Mä meen näkemään koiranäyttelyunia :D Hyvää yötä <3 :) :) :)