Eli aamusella startattiin Matin, Matin siskon Annan ja Milon & Tosen kanssa kohti Heinolaa. Ehdittiin paikalle ihan hyvin ja tulihan siinä jopa odoteltua vähän aikaa ennen meidän vuoroa. Flättejä oli vain kymmenen, mutta kultaiset noutajat oli just ennen flatteja, niin siinä meni jonnin aikaa ;)!

Milo oli ainoana avoimessa luokassa. Käyttäytyi eri hienosti ja seurasi hienosti vierellä kun juostiin. Tää tuomari todella juoksutti :D. Mukana oli myös ulkomuototuomariharjoittelija, joten hän sitten aina tuomarin jälkeen kopeloi vielä koiran. Tuomari mittasi monet koirat, muttei Miloa. Kummallista. Olisko sit ollut, että mittasi, etteivät koirat ole liian korkeita. Milolla ei sitä vaaraa ole ;)!Milo sai erinomaisen, olleen siis AVO ERI 1.

Paras uros-kehä koitti miltei heti. Yksi valioluokan uros oli välissä. Tuomari taas juoksutti aika monta kertaa kaikki urokset kehän ympäri, katseli ja arvosteli. Milohan sitten sijoitettiin toiseksi. Eli tuloksena oli PU 2 ja SERT, koska ykkönen oli se valioluokan uros, joka ei sertiä voi vastaanottaa. Olin ihan pökerryksissä :) Ihiii!! Eli kolme sertiä on nyt kasassa, vielä ne taipparit pitäis sujauttaa läpi. Huh, mikä urakka :)!

Milon arvostelu, tuomarina Saija Juutilainen:
"3v 11kk. Mukavan kokoinen, hyvärunkoinen, kaunislinjainen uros. Kaunis, pitkä pää. Aavistuksen vaaleat silmät. Hyvä purenta. Erinomainen tiivis etuosa. Hyvä, vahva takaosa. Hieman litteät käpälät. Erinomainen jäntevä ylälinja. Liikkuu sujuvasti ja riittävällä takapotkulla. Hyvä karva. Riittävä hapsutus. Erinomainen luonne."

Eli suorastaan erinomainen arvostelu saatiin. Olin hyyyvin tyytyväinen :). Oli myös mukavaa, kun otettiin Tosca mukaan, niin sekin pääsi ihmettelemään koiranäyttelyelämää ;)! Onhan se kokenut mätsäreissä reissaaja, mutta tykkää kun on actionia, joten oli kiva, että Tose oli mukana.

Vähän ihmettelin tota tuomarin kommenttia, että Milolla on aavistuksen vaaleat silmät. Kun aikaisemmissa näyttelyarvosteluissa on aina tullut kommenttia, että hyvät tummat silmät. Ja tuomari sanoikin mulle paras uros -kehässä, että onhan tällä kyllä aika tummat silmät. Ihmettelin vähän, että mitä ihmettä? Mutta tosta arvostelustahan se sitten selvis. Eli ei ne silmät olleetkaan sit ilmeisesti liian vaaleat :D En tiedä. Vähän outoa kyllä :)!

Näyttelyn jälkeen saivat koirat jäädä autoon lepäämään, onneksi olin ottanut viilennyspyyhkeen Milolle, kun päivä pilvisyydestään huolimatta oli aika lämmin. Auto saatiin varjoon ja ikkunat jätettiin reippaasti auki, sit mentiin syömään. Käytiin sellaisessa raflassa Heinolassa kuin Kettu ja Kana. Oli kyllä überhyvät sapuskat. Vähän siinä oli sekaannusta, kun oli niin paljon asiakkaita. Mutta ruoka oli kyllä joka euron arvoista <3 ! NAMI!

Ruoan jälkeen käytiin etsimässä näköalakahvilaa, mutta se oli jostain syystä kiinni, joten päädyttiin sitten poikkeamaan kotimatkalla huoltoasemalla kaffella.

Vietiin Anna kotiin ja ehdittiin Matin kanssa hetki levätä kotona. Sitten lähdettiin Matin veljen Tuukan ja vaimokkeensa Emman kanssa koirapuistoon. Luna, Tose ja Milo jaksoivat kyllä riehua ihan kiitettävästi vielä. Kun kotia päästiin takaisin, niin koirat oli kyllä ihan poikki.

Oli sen verran rankka päivä tänään, että jäi kyllä toko väliin. Mutta tiistaina sitten taas tokoilemaan :)!

Ihana päivä, kiitos mukanaolleille <3!

Milo oli niiin täpinöissään päästessään treenikentälle, ihanaa, että se rakastaa noin paljon touhuta. Koko koira on ihan pähkinöinä, kun tajuaa mihin ollaan lähdössä.

Meitä oli tokoilemassa vain kolme koirakkoa, eli tiedossa oli todella intensiiviopetusta.

Aloitimme luoksepäästävyydellä. Namin avulla se meni hyvin ja Milo jaksoi hienosti istua vieressäni ja antaa ohjaajan rapsutella.

Seuraavaksi vuorossa oli paikallamakuu. Menin osittain piiloon ja kävin välillä palkkaamassa, sitten taas takaisin piiloon. Muuten meni hyvin, mutta Milo ei oikein malttaisi maata paikallaan enää kun palaan sen luo. Se on niin ylitsevuotavan onnellinen, että mamma on palannut takaisin :D! Sit ku murahdan sille, että maahan, niin se jää makaamaan kyllä, mutta sit ku annan sen "sivulle"- käskyn, ni sepä ei sit nousekaan istumaan. Vähän ristiriitaista :D Jotenkin toi maahanmenosta istumaan meneminen on ihan YLITSEVUOTAVAN vaikeaa. Noo, tehtiin tässä vähän harjoituksia, että mä jätin sen makaamaan ja menin vain vähän matkan päähän hetkeksi. Sit kiersin koiran taakse ja väärälle puolelle ja vihdoin oikealle puolelle ja vapautin. Tää auttoi selvästi, Milo tajusi, että maataan niin kauan kuin käsketään. Toinen ongelma on se, kun alussa käsken sitä maahan, niin se ei välttämättä mene kokonaan maahan, vaan jää puolittain istumaan *silmienpyörityshymiö* Ollaanko me otettu tässä takapakkia, vai onko tämä aina ollut näin vaikeaa?? Huoh..

Sit otettiin yksitellen pätkä seuraamista. Omaa vuoroa odotellessa tein yksinkertaisesti maahanmenoharjoituksia niin, että Milo oli mun sivulla ja mä käskyllä pyysin sen maahan. Kokonaan ja yhdellä käskyllä. Alkoihan se sujumaan. Nyt täytyy ilmeisesti ottaa oikein työn alle toi maahanmeno kerralla, jotta saadaan se rullaamaan. Ja toinen mitä pitää jauhaa ja jauhaa on toi maahanmenosta istuminen käskyllä. Niin se seuraaminen :D. Se meni kohtuullisen hyvin. Vähän haahuilua oli aluksi ja käännökset Milo teki varsin kaukaa. Tosin koira oli ilman hihnaa. Kokeiltiin sellaista, että laitoin Milon hihnaan ja pidin sen ihan tossa vieressä ja tein pienen pätkän seuraamista käännöksillä ja sit vapautin koiran. Meni huomattavasti paremmin. Ohjaajamme sanoi, että tällaisia "sulkeisia" välillä tarvitaan ja pitää muistaa, että HETI kun se käännös menee niin, että koira pysyy siinä lähellä, niin palkka. Ei viiden sekunnin päästä, vaan heti paikalla! Muuten se koira ei hiffaa, että mistä palkataan.

Seuraavaksi tehtiin vähän itsenäisesti merkkiä. Vein siis törpön vähän matkan päähän ja alustalle nami ja koiran lähetys sinne käskyllä "merkki", sitten kun Milo löysi sen namin niin kutsuin sen iloisesti luokseni. Tätä toistettiin ja meni _todella_ hyvin. Olin ihan yllättynyt. Ja Milo tykkäsi ihan hirveästi tästä harjoituksesta :D. Hianoa!!

Tehtiin myös hyppyä itsenäisesti. Se menee hyvin, kunhan Milo tajuaa hypätä :D. Jos tästä on pitkä väli, että ollaan hyppyä harjoiteltu, niin se on "hyppy"-käskyn saadessaan vähän niinkuin menossa hyppäämään, mutta jää kuitenkin epäröimään, eikä hyppää ekalla käskyllä. Muuten tää liike sujuu eri hyvin.

Lopuksi otettiin luoksetulo. No, mehän haluttiin kokeilla luoksetuloa pysäytyksellä. Aluksi ei mennyt ollenkaan hyvin, Milo vaan ihmetteli, että mitäs mä huutelen kesken liikkeen jotain omiani :D. Käskythän on mulla siis "Milotänne", "seis" ja "Täällä". "Seis"-käskyä avustan vielä pallolla, jonka olen heittävinäni, että Milo pysähtyy. Ekalla kerralla Milo ei edes pysähtynyt, hidasti vain vauhtia. Tokalla kerralla meni aika nappiin, tosin perusasento jää vähän vinoksi lopuksi. Perusasento pitäisi kans ottaa vähän syyniin.

Sitten vielä vähän juteltiin keskenämme ja mä tein niin, että otin Milon sivulle ja aina kun katsoi mua niin palkkasin. Nopeasti se hiffasi jujun ja aika monta namia tuli vielä syötettyä :) . Sitten vapautus, autoon ja kotiin. Koiruus oli ihan väsy. Oli kivat treenit, tuli taas opittua paljon uutta ja saa vähän mietiskellä noita omia koulutusmetodeja, että mikä toimii ja mikä ei.

Krista reissasi Tukholmassa ja me saatiin ihanainen Wilma melkein viikoksi hoitoon ja kaikki meni tosi hyvin. Yhden yön meillä oli myös Matin veljen perheen koira Luna hoidossa, eikä ihmeemmin rähinöitä tullut. Vaikkei Wimmi yleensä tule vieraiden nuorten narttujen kanssa juttuun. Lieneekö Luna sit muistuttanut ulkonäöllisesti vähän Toscaa tai jotain, että sen kanssa oli ihan ok olla kaveri :).

Viikon aikana lenkkeiltiin, kyläiltiin, riehuttiin ja löllöiltiin. Aika meni hurjan nopeasti. Mitään ei tuhottu ja muutenkin koirat käyttäytyivät tosi kauniisti.

Wilman ja Toscan kauneusunet. Lähekkäin on kiva olla.
((Pahoittelen kuvan laatua, koska kännykamerassa ei ole salamaa ja osa olkkarin valoista oli palanut, niin ei oikein valo riittänyt.))

Milo jotenkin vaistosi, että tänään treenaillaan. Käytin ne Toscan kanssa vielä pissalla ennen lähtöä ja Milo seisoi vain auton vieressä, eikä suostunut liikahtamaankaan. Oi sitä muikeutta, kun Milo tajusi, että se pääsee mukaan ihan vain itsekseen ja suuntamme treenikentälle :D! Toinen vähän tykkää touhuta.

Meitä oli paikalla viisi koirakkoa, joista neljä flattia :D ja se viideskin oli noutaja, joten varsin noutajapainoitteiset harkat tänään. Mukava kuitenkin, että oltiin saatu noinkin monta ihmistä paikalle treenailemaan ja että osa jaksoi jäädä kentälle vielä omien koulutusten jälkeen :)!

Aloitettiin paikallaololla. Mä menin osittain piiloon, sillai et Milo näki mut välillä. Välillä kyykistyin kokonaan pois näkyvistä. Kävin kerran välissä palkkaamassa ja kehuin. Vähän meinaa tehdä sitä, että on niin intona, kun mä palaan sen luo takaisin, niin ei malttaisi pysyä maassa makaamassa. Mutta harjoitusta harjoitusta vaan. Meni ihan ok, ei lähtenyt hiippailemaan mihinkään.

Sit tehtiin Milon kanssa vähän kontaktiharjoituksia itsenäisesti. Mentiin seuraavaksi vuoronperään Katin luo, jossa jokainen teki vähän seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja liikkeestä seisomista Katin ohjauksessa. Seuraaminen meni ihan ok, Kati muistutti, että ehkä reippaampi kävely pitää koiran paremmin mukana. Oon vaan itse huomannut, että jos vähän hidastan vauhtia, niin Milo vähän havahtuu, että nyt jotain tapahtuu ja pysyy skarppina mukana. Mutta oli kyllä huomattavissa, että seuraa nätimmin, kun kävellään reippaampaa vauhtia.

Liikkeestä maahanmeno meni yllättävän hyvin. Tähän sain vinkin, etten ihan niin lujasti saa antaa sitä "maahan"-käskyä. Koirasta oli kuulemma havaittavissa, että kun sanoin sen vähän iloisemmin, niin se suorittaa liikkeen sutjakammin.

Liikkeestä seisominen meni ihan ok. En tosin vieläkään voi oikein kiertää koiran taakse ja sitten palata sen luo, kun Milo rupeaa vähän pyörimään. Tätä pitäisi alkaa jo treenailemaan avointa luokkaa ajatellen. Vähän Milo välillä myös hiipii tässä liikkeessä mun perään, mutta tänään ei mitään ongelmaa.

Seuraavaksi oli vuorossa luoksetulo. Milo alkoi olla jo sisäistänyt, että nyt tehdään töitä ja se on ihana, ku sen huomaa tosta koirasta niin selvästi. Se on ihan intopiukeena, että mitäs sit tehdään :D. Luoksetulo meni hyvin, vähän jäi perusasento vinoksi. Melkein paremmaksi olen todennut huutaa "Milo sivu", näin se hiffaa paremmin tulla perusasentoon luoksetulon jälkeen. Jos huudan vain "Tänne", niin jää usein vielä enemmän vinoon.

Tehtiin vielä yksi paikallamakuu, kun osa ohjaajista vaihtoi koiria. Se meni hyvin. En mennyt piiloon, odotin vain vähän matkan päästä. Milo oli IHAN poikki. Mutta onnellinen :)! Milo sai paljon rapsuja ja namppaa. Hiano miäs! :)!

Eli tokotiistai koitti taas pian, viikko on hävinnyt jonnekin :D!

Aluksi otettiin paikallaolo. Välillä käytiin palkkaamassa. Miltsuliini pysyi ihan hyvin paikallaan, ei mennyt paniikkiin, vaikka kävin piilossa muutamaankin otteeseen vähän pidempiä aikoja. Hiano! Sit käytiin vapauttamassa ja uusittiin liike vielä vähän lyhyemmällä paikallaoloajalla.

Seuraavaksi otettiin liikkeestä seisominen. Mä halusin kokeilla avoimen liikkeestä seisomista palaamalla koiran taakse. Eihän se ihan taas onnistunut  .. Kun menin Milon taa, ihan kummalta puolelta vaan, ni se rupes pyörimään. Sain vinkin tehdä niin, että kävelen sen ohi takaisin tullessa, sanon seiso ja lykkään namin suuhun. Käyn kääntymässä sen takana ja äkkiä takas koiran vierelle ja JÄTTIPALKKAUS! Täytyy tätä ruveta treenaamaan. Alo-luokan liikkeestä seisominen menee jo hyvin.

Sitten liikkeestä maahanmeno. Tää liike meil on tokokisoissa mennyt varsin huonosti, Milo jää yleensä seisomaan. Tätä liikettä ei voi liikaa treenata, koska sit Milo menee kisoissa liikkeessä seisomisessa myös maahan. Jeij, mikä oravanpyörä. Napakka käsky ja Milo meni maahan, antoi mun kiertää taakseen ja sit menin palkkaamaan. Meni ihan ok. Vähän tota maahanmenoa vois vielä vahvistaa, että suunnilleen syöksyis sinne.

Lopuksi otettiin vielä kaukokäskyjä. Istumasta maahan menee hyvin, mutta toisinpäin ei. Varsinkin se eka "istu"-käsky maahanmenon jälkeen on HANKALA. Kokeilin tällä kertaa takapalkkaa ja toimi kerran, sit ei enää. Ohjaaja sanoi mulle, et kannattaa kokeilla kaikkea mitä ikinä vaan mieleen tulee. Ruokapalkkaa, lelupalkkaa, namipalkkaa, leikkipalkkaa. Kunhan sais koiran päähän, et tää on KIVAA ja se todella haluaa tehdä sitä. Lisäks kun Milo nousee maahanmenosta istumaan se jää usein sellaiseen puoli-istuvaan asentoon.

Lopeteltiin siinä sit siihen, et hypättiin Milon kans pari kertaa este ja hyvinhän se meni.

Moikattiin vielä meidän ohjaajan pienenpientä bordercollie vauvvaa, ihana <3 !! Ihan yyyybersuloinen!

Sit himan kautta Kivenlahden koirapuistoon, jossa oli Krista, Wimmi ja Buusteri. Ooteltiin sit et paikalla olevat koirat lähti ja meidän kauhunelikko sai puistoilla sydämensä kyllyydestä. Wimmi kovasti vaani aidan takana meneviä juttuja (?), mitä ne jutut oli, me ei tiedetä :D Milo ja Bustu juoksi pallon perässä ja Tosca lyllersi omia menojaan. Sit lähdettiin kotia kohti Wilma mukana. Wimmi majailee meillä nyt ensi maanantaihin asti, kun Krista matkailee.

Jepajee, sunnuntaina toivottavasti taas tokoilemaan.

Ps. Nyt on ilmoittauduttu Siuntion PM-tokokisoihin, joten ei parane luistaa enää :P Treeniä treenin perään :) !